Alasaksa

Kieliryhmä
indoeurooppalainen / germaaninen / länsigermaaninen / alasaksalainen / saksilainen (mukana ingwæonisia [Pohjanmeren länsigermaanisia] piirteitä)

Alue ja murteet
Alasaksaa puhutaan (karkeasti ottaen) Koillis-Alankomaissa ja Pohjois-Saksassa. Saksassa alasaksa on virallisesti tunnustettu kahdeksassa pohjoisessa osavaltiossa (Bundesländer): Schleswig-Holstein, Hamburg, Niedersachsen, Bremen, Nordrhein-Westfalen, Mecklenburg-Vorpommern, Saxon-Anhalt ja Brandenburg. Sitä puhutaan myös eräällä Hessenin pienellä, pohjoisella alueella. Nämä murteet, joissa saksan kielen vaikutus on suuri, ryhmitellään yleensä seuraavasti:

Itäisen alasaksan ryhmä ulottui aikoinaan nykyiseen Pohjois-Puolaan ("länsipreussiin" tai "itäpommeriin") ja aina nykyisiin Venäjän Kaliningradin osiin (Königsberg - "itäpreussi") asti. Mennoniittien länsipreussilaisia murteita (Plautdietsch) lukuun ottamatta nämä murteet ovat nykyään häviämässä tai kuolleet.

Alankomaiden itäosissa puhutut murteet ovat hollantivaikutteisia, ja niillä on oma tavanomainen ryhmittelynsä:

Pohjoisten, etenkin friisivaikutteisten, murteiden voi sanoa kuuluvan pohjois-alasaksaan. Eteläisempien voi katsoa kuuluvan westfalenin ryhmään.

Tanskan virallinen "saksalainen" vähemmistö (enimmäkseen Juutinmaalla) puhui ennen etupäässä alasaksan kieltä. "Saksalaisuuden" leima kuitenkin johti sellaiseen saksalaisesta juontuvaan kielipolitiikkaan, jota Saksassa harjoitettiin ennen alasaksan virallista tunnustamista. Vähemmistön hallinto, tiedotusvälineet ja kirkonmenot tapahtuvat saksan kielellä sivuuttaen täysin alasaksan. Tämän seurauksena alasaksa on nykyään Tanskassa häviämässä tai kuollut.
Alasaksaa käytetään myös Venäjällä, Ukrainassa, Kazakstanissa, Kirgistaniassa, Uzbekistanissa, Australiassa ja Amerikoissa. Itäisen Euraasian murteet kuuluvat mennoniittien "Plautdietschiin". Monet sitä puhuvat ovat hiljakkoin muuttaneet Saksaan. Plautdietschiä käytetään myös Amerikoissa. Pohjois-Amerikassa, etenkin Yhdysvaltain Keski-Lännessä on myös useita alasaksaa puhuvia yhteisöjä, jotka eivät ole mennoniitteja. Jotkut niistä syntyivät 1800-luvulla, ja niiden keskuudessa on kehittynyt erityisiä amerikkalaisia murteita, joissa on sekä vanhakantaisia että uudistavia piirteitä.

Nimi
Tässä puhutaan alasaksan kielestä etenkin, kun tarkoitetaan Saksassa puhuttuja variantteja. Siitä huolimatta, että "alasaksa" on yleisesti omaksuttu nimitys esimerkiksi saksan kielen tutkijoiden keskuudessa, sitä ei voi pitää kovin onnistuneena. Huomattakoon tässä yhteydessä, että sekä Saksan maan että saksan kielen nimitykset ovat tulleet suomen kieleen saksin (ts. alasaksan) kielen vaikutuksesta, kun taas esimerkiksi ruotsin Tyskland ja tyska viittaavat "varsinaisen" saksan nimityksiin Deutschland ja Deutsch. Ensinnäkin alasaksa muodostaa saksilaisen alalahkon länsigermaanisessa kielihaarassa, ja sen sisaralalahko on "alafrankki" (johon hollanti, flaami, zeeland ja afrikaans kuuluvat). Toiseksi nimi "alasaksa" (saksaksi Niederdeutsch tai Plattdeutsch), niin kuin useimmat saksalaiset sitä käyttävät epähistoriallisessa kontekstissa, on kattava nimilappu ainakin kahden sattumalta Saksan alueella puhutun kielen murteille. Näistä useimmat polveutuvat vanhasta saksin kielestä, mutta mukaan luetaan myös muutamia ala- ja keskifrankkilaisia murteita, joita tulisi pitää osina hollantia tai limburgia (joita selostetaan muissa tämän sivuston osioissa). Usein käytetty nimi "Platt" (eli Plattdeutsch) tai "plat" on yhtä epätarkka, koska se voi viitata lähes mihin tahansa standardista poikkeavaan kielivarianttiin Alavilla mailla (Pohjois-Saksa mukaan luettuna) ja jopa paljon eteläisempiin reininmaalaisiin ja alamaanilaisiin variantteihin. Lisäksi alasaksa ja saksa polveutuvat kahdesta eri kielestä, jotka ovat vanha saksi ja vanha ("ylä")saksa. Ennen kuin alasaksa todella ja perin pohjin jäi saksan varjoon, monet sen puhujat käyttivät siitä nimitystä "saksi" (sassysch jne.) tai "ala(vien maiden)saksi" (nedersassysch jne.), jotkut jopa vielä 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa.
Korjatakseen nimityksellisen epäjohdonmukaisuuden "vanha saksi > alasaksa" jotkut akateemiset saksalaiset ovat päätyneet nimeämään esiaikaisen kielen "vanhaksi alasaksaksi" näin saksalaistamisen perinnettä jatkaen. Alankomaiden itäosissa puhutuista murteista käytetään maassa yhä säännöllisesti hollanninkielistä yleisnimeä Nedersaksisch ("alavien maiden saksi" tai "alasaksi"). Kielitieteellisesti tarkin nimi olisikin "saksi" (tai "nykysaksi"). Tämä on kuitenkin tullut tarkoittamaan niitä saksan murteita, joita Saksassa puhutaan Saksin (Sachsen) osavaltiossa, joka ei alun perin ollut mikään saksilainen valtio mutta sai sen nimen 1400- ja 1500-luvuilla tapahtuneiden dynastisten vehkeilyjen seurauksena.
Nykyisin useimmat saksalaiset reagoivat kielen nimitykseen "alasaksi" (Niedersächsisch) hämmentyneesti ja torjuvasti, mikä ei johdu ainoastaan siitä, että satojen vuosien saksalaistaminen on ehdollistanut heidän ajatustapansa, vaan myös siksi, että nimi helposti yhdistyy suhteellisen myöhään (1946) perustettuun Alasaksin (Niedersachsen) osavaltioon, yhteen niistä kahdeksasta Saksassa, joissa kieltä käytetään. Tästä syystä jotkut ovat nyttemmin alkaneet käyttää hollantilaista nimeä Nedersaksisch eikä vastaavaa saksalaista Niedersächsisch nimenomaan silloin, kun tarkoitetaan Alankomaiden saksilaisia murteita.

Historia
Esikristillisistä sakseista ja heidän kielestään ei tiedetä kovin paljon. Jotkut riimufragmentit näyttävät olevan arkaaista saksin kieltä, mutta ne sisältävät etupäässä erisnimiä, joten niistä ei heru paljon tietoa. Vanhin tunnettu viittaus sakseihin löytyy kreikkalais-egyptiläisen maantieteilijä Ptolemaioksen selostuksista 100-luvulta jaa. Eräissä roomalaisten kuvauksissa saksit esiintyivät merirosvoina, jotka mellastivat Gallian (Ranskan) ja Britannian rannikoilla. Jotkut saksit perustivat asutuksia Gallian rannikolle ja lopulta sulautuivat paikalliseen roomalais-kelttiläiseen väestöön. Sakseja alkoi asettua Englantiin 400-luvun puolivälissä. Sittemmin he perustivat saksivaltaisia kuningaskuntia Etelä-Englantiin, jossa heidän kielestään toisten maahan tuotujen germaanisten varianttien kanssa kehittyivät "anglosaksin" eli vanhan englannin eteläiset murteet. 
Britanniaan muuton seurauksena joidenkin mannermaan saksinkielisten alueiden väestö harveni tai niitä kohtasi jopa väestökato. Myöhemmin tilalle muutti ihmisiä eteläisemmiltä seuduilta. Ensisijaisesti tästä johtuu, että aikaisemmin ingwæoninen (pohjanmerengermaaninen) saksin kieli omaksui joitakin ei-ingwæonisia piirteitä, esim:

(blue = ingwæoninen, green = ei-ingwæoninen)

*protogermaaninen

vanha englanti

nykyenglanti

vanha saksi

nykyalasaksa

vanha saksa

nykysaksa

*fimfi

fîf

five

fîf

fiev ~ fief

finf ~ fimf

fünf

*uns

us

us

ûs

us

uns

uns

uns

*hi–

he ~ hê

he

hi(e)

he ~ häi ~ hai

her

er

Varsin yleisesti uskotaan, että saksit olivat alun perin germaanisten khaukien heimohaara tai soturisääty ja että heidän nimensä, joka perustuu heille luonteenomaiseen lyhyeen miekkaan nimeltä "sahs", levisi myöhemmin toisiin heimohaaroihin. Edelleen oletetaan, että saksien alkuperäinen kotimaa vastaa alueeltaan suunnilleen nykyistä pohjoissaksalaista Holsteinin osavaltiota ja että saksit levittäytyivät sieltä vähitellen etelään päin. Ajan mittaan saksien alue tuli käsittämään neljä heimopiiriä tai -maakuntaa: Nordalbbingen (Elben alajuoksulta pohjoiseen), Engern (Angria, siitä etelään), Westfalen (Engernistä länteen) ja Ostfalen (Engernistä itään). Heidän naapureinaan olivat Pohjanmeren rannikolla asuvat friisit, etelä- ja länsipuolella frankit ja itäpuolella slaavit. Kaikki heidän maakuntansa olivat edelleen jakautuneet osa-alueisiin, joilla kullakin oli valittu johtaja (furest, sananmukaisesti "ensimmäinen", josta nykysaksan sana Fürst "ruhtinas" juontuu). Yhteistä hallitsijaa ei ollut. Varhainen Saksin maa oli täten suhteellisen löyhä heimokantainen liittoutuma, eräänlainen tasavalta, jossa kaikkien saksien paikalliset edustajat pitivät yhteisen vuosikokouksen.

Vuonna 772 virallisesti kristinuskoon kääntynyt, frankkikuningas Kaarlen ("Kaarle Suuri" eli "Charlemagne" 742-814) hallitsema liittouma julisti Saksille sodan. Tästä alkaen Saksin itsenäisyyden aika alkoi lähetä loppuaan, samoin kuin sen muinaisuskonto, jossa palvottiin omaa suojelusjumalaa Sahsnotia rinnallaan yleisgermaaniset Wotan (Odin) ja Donar (Thunar). Kymmenen vuotta ja lukuisia taisteluita myöhemmin Saksi liitettiin Kaarle Suuren valtakuntaan, vaikka vastarinta jatkui paikallisesti vuoteen 804 asti. Vaiheittain saksien kristillistämisyritysten aiemmin katkera vastustus laantui.

Tähän mennessä aikaisemmin itägermaanisten heimojen harvaan asuttamilla Elbejoen itäpuolisilla mailla ja joillakin sen länsipuolisilla alueilla olivat enemmistöksi nousseet slaavien läntiset haarat, joiden esivanhemmat olivat muuttaneet Balkanilta pohjoiseen. Sittemmin näille alueille tunkeutui asteittain germaanisia kieliä puhuvia valtoja kristinuskoon käännytyksen ja sotilaallisen voiman yhdistelmän avulla. Alkaen 1100-luvulta valtava muuttoaalto vyöryi näille itäisille maille useista ylikansoitetuista Manner-Euroopan osista. Vähitellen germaaniset kielet syrjäyttivät slaavilaiset mutta omaksuivat vastavuoroisesti slaavilaisia piirteitä ja joillakin alueilla myös balttilaisia nyt jo kuolleesta (vanhasta) preussin kielestä. Alueilla Saksista itään uudet baltti-, slaavi- ja alafrankkivaikutteiset saksin variantit kehittyivät kieleksi, jota nykyään nimitetään "itäalasaksaksi".

Alasaksa laajensi myös aluettaan luoteisille frisiinkielisille alueille. Se syrjäytti lopulta friisin variantit useimmilla Pohjanmeren rannikon seuduilla: Elbejoen suun ja nykyisen Itä-Friisinmaan välisellä alueella, kuten myös Itä-Friisinmaalta länteen, Keski-Friisinmaalla (Emsland ja osia Oldenburgin seudusta), suurimassa osassa Groningenin maakuntaa ja pienissä osissa nykyistä Friisinmaan (Fryslân) maakuntaa. Nykyisessä Pohjois-Saksassa alasaksasta tuli jäljellä olevien friisinpuhujien toinen kieli. Kaikkien näiden alueiden alasaksan murteet omaksuivat enemmän tai vähemmän friisiläisiä piirteitä.

Samanaikaisesti enimmäkseen saksia puhuvien kauppiaskiltojen verkostot alkoivat kehittyä suureksi kauppakaupunkien yhteenliittymäksi, joka tultiin tuntemaan "hansaliittona". Sen voimakeskuksia olivat sellaiset saksinkieliset satamakaupungit kuin Lyypekki, Hampuri ja Bremen, ja se levisi lukuisiin muihin rannikko- ja sisämaan kaupunkeihin, kuten Groningen, Nijmegen, Zwolle, Deventer, Köln, Dortmund, Osnabrück, Lüneburg, Brunswick, Magdeburg, Berliini, Wismar, Rostock, Stralsund, Danzig (Gdansk), Königsberg (Kaliningrad), Krakova, Riika, Reval (Tallinna), Kalmar ja Tukholma. Siitä tuli valtatekijä Itämeren rannikoiden asutusalueilla, ja sillä oli kussakin edustusto (kontor), Flanderissa (Brugge, n. 1347-1563), Englannissa (Lontoo, 1282-1598), Venäjällä (Novgorod, 1200-luvun puolivälistä vuoteen 1494) ja Norjassa (Bergen, n. 1360-1754). Keski(ala)saksin kielestä, joka perustui lähinnä lyypekin murteeseen, tuli hansan kansainvälinen kauppakieli. Se vaikutti sekä suorasti että epäsuorasti monien alueiden alkuperäiskieliin, erityisen voimakkaasti skandinaavisiin, balttilaisiin, Balttian suomensukuisiin (etenkin liivin ja viron) ja slaavilaisiin (etenkin puolan ja kašubin) kieliin. Se vaikutti myös keski(ylä)saksaan. Tuohon aikaan saksia pidettiin täysin omana kielenään, ja uskonpuhdistuksen jälkeen Martin Lutherin raamatunsaksannos käännettiin edelleen saksin kielelle sakseja varten. Kieli tunnettiin nimenomaan "saksina" ja "alasaksina" (sassysch, nedersaksisch, jne.). Sitä nimitettiin kuitenkin myös "saksaksi" tai "alasaksaksi" (Dudesch, Nederduydesch, jne.). Yleisnimitys "saksa" oli näistä vähiten osuva saksin murteiden ohella Limburgissa, Hollannissa, Brabantissa, Zeelandissa ja Flanderissa kuten myös itse Saksassa puhutuille alafrankin (Dietsch) eri keskiaikaisille ja uudemmille murteille.

Kaupan lisääntymisestä ja muutamista myöhemmistä elvytysyrityksistä huolimatta hansaliiton valta heikentyi ja käytännössä loppui 1500- ja 1600-lukujen välimailla. Tämän seurauksena saksin kieli menetti kansainvälistä merkitystään. Kaiken lisäksi suunnilleen samoihin aikoihin saksan kieli alkoi nakertaa Saksia etelästä päin, alkaen korkeimmista oppilaitoksista ja leviten aristokraattien ja muun yläluokan piiriin samoin kuin moniin kirkkoihin. Näin saksasta tuli arvovallan kieli, ja piankin alkuperäinen saksin kieli alettiin mieltää tasoltaan työväenluokan ja talonpoikaiston kieleksi. Hallitsevan luokan ylenkatsomana, korkeampaa yhteiskunnallista asemaa tavoittelevien hylkimänä ja kouluopetuksen piiristä häädettynä saksi alkoi monien käsityksen mukaan olla vain joukko vähäarvoisia saksan murteita. Samalla tavalla hollannin kielen kansallinen merkitys kasvoi Alankomaissa, ja maan itäosien saksi alettiin laajasti mieltää ryhmäksi "(ala)saksilaisia hollantilaisia talonpoikaismurteita".

Alasaksalle syntyi 1800-luvulla elvytysliike, jota voisi pitää osana eurooppalaista romantiikkaa teollisen vallankumouksen vastavoimana. Tämä liike, jonka johdossa oli etupäässä kirjailijoita ja muita tavallista koulutetumpia ihmisiä, pyrki palauttamaan alasaksan kirjakieleksi ja sen vuoksi kehittämään sille kirjoitusjärjestelmän. Siitä alkaen alasaksalainen kirjallisuus on kuitenkin etupäässä pitäytynyt nurkkakuntaisiin, maaseutuhenkisiin, komediallisiin, sentimentaalisiin, nostalgisiin ja yleensä kansanomaisiin lajityyppeihin ja tyyleihin. Vakavat yritykset käyttää tätä kieltä nykyaikaisesti ja kokeellisesti alkoivat varsinaisesti vasta 1970-luvulla, eikä niitä vieläkään esiinny kuin harvakseen. Mitään vakiomurretta tai kirjoitusjärjestelmää ei ole koskaan kehitetty ja saatettu voimaan. Alasaksa koostuu siis nykyisin moninaisten murteiden joukosta, jota kirjoitetaan eri tavoin epäjohdonmukaisesti ja omapäisesti saksan ja hollannin oikeinkirjoituskäytäntöjä soveltaen.
Toista maailmansotaa seuranneet parisen vuosikymmentä kohtelivat alasaksaa erityisen kaltoin Saksassa. Maan itäisiä osia liitettiin laajalti Puolaan tai Neuvostoliittoon, ja enemmistö niiden asukkaista muutti joko Saksaan tai muihin maihin. Nykyään heidän murteensa ovat häviämässä tai kuolleet, lukuun ottamatta mennoniittien murteita (Plautdietsch), jotka olivat jo aikaisemmin kulkeutuneet Itä-Eurooppaan, Siperiaan, Keski-Aasiaan ja Amerikkoihin. Lisäksi, kun enimmäkseen saksankielisiä pakolaisia asettui asumaan Länsi-Saksan alasaksaa puhuviin yhteisöihin, koulujen ja tiedotusvälineiden tukema saksan kieli nousi hallitsevaksi ja suisti alkuperäiskielen asemastaan melkein hetkessä. Heikentynyt motivaatio ja julkisen tuen puute saivat aikaan, että monet vanhemmat jättivät siirtämättä äidinkielensä jälkeläisilleen, etenkin kaupunkiympäristössä, missä sujuvaa "yläsaksan" (Hochdeutsch) taitoa alettiin pitää erottamattomasti taloudelliseen ja sosiaaliseen menestykseen liittyvänä. Siksi monet alasaksan variantit ovat nykyisin uhanalaisia, ja niitä pitävät elossa lähinnä vain iäkkäät harrastajat, aktivistit ja viihdetaiteilijat.

Aivan toisen vuosituhannen viimeisinä hetkinä (Alankomaissa v. 1997, Saksassa 1999) alasaksa (jota voisi luonnehtia "minorisoituneeksi", vähemmistöasemaan joutuneeksi kieleksi) tunnustettiin "alueelliseksi kieleksi". Aika näyttää, kuinka tämä käytännössä toteutuu, jos ollenkaan, ja pelastaako kielen uusi asema ja sen viime aikoina jossain määrin kohentunut, jopa muodikaskin julkinen kuva sen häviöltä. Vai tapahtuuko tässä liian vähän liian myöhään.

Puhujien määrä
Alasaksaa puhuvien lukumäärää ei tiedetä, koska kattavia tutkimuksia asiasta ei toistaiseksi ole tehty. Arviot vaihtelevat suuresti, kahdesta kymmeneen miljoonaan. Alankomaissa heitä yleensä arvellaan olevan 1,5-2 miljoonaa. Arviot Saksan alueelta ovat epämääräisempiä. Suuri merkitys on sillä, miten kielitaito määritellään. Lukumäärä olisi suuri, jos mukana olisivat ne, jotka pystyvät tällä kielellä jossain määrin keskustelemaan tai seuraamaan yksinkertaista kerrontaa. Luku olisi vieläkin suurempi, jos mukana olisivat ne, jotka pitävät itseään alasaksantaitoisina mutta vain joten kuten osaavat leksikaalisesti, idiomaattisesti ja kieliopillisesti vajavaista, saksan kieleen pohjautuvaa "tekoalasaksaa" (Patentplatt). Aitojen, syntyperäisten alasaksin osaajien määrä on pieni ja supistuva. On kuitenkin olemassa melkoinen ja ehkä kasvava joukko pohjoissaksalaisia, jotka osaavat sitä hyvin "ylösnousseena" toisena kielenään.

Asema
Alasaksa tunnustettiin alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan nojalla virallisesti "alueelliseksi kieleksi" Alankomaiden itäosassa (1997) ja Pohjois-Saksassa (1999). Jää nähtäväksi, miten peruskirjan sisältö toteutuu ja toteutuuko se muutenkin kuin vain vastahakoisen muodollisesti, niin kuin tähän asti on tapahtunut.

Julkiset palvelut
Niillä alueilla, joilla alasaksa on nykyään virallisesti tunnustettu vähemmistökieleksi, sitä on oikeus käyttää viranomaisten kanssa asioitaessa. Näin on kuitenkin vain teoriassa. Riittämätön rahoitus ja koulutus kuuluvat Saksassa suosituimpiin tekosyihin toimeenpanemattomuudelle ja jarrutukselle.

Opetus
Tällä hetkellä alasaksa ei ole missään koulussa pääopetuskieli tai pakollinen kieli ja on vain harvassa vaihtoehtoinen aine. Vaihtoehtona se on muutamissa kansanopistoissa, opettajakorkeakouluissa ja yliopistoissa. Yliopistotasolla sitä opiskellaan etupäässä teoreettisena aineena hollannin tai saksan kielen välityksellä.

Media
Alasaksa ei ole koskaan lakannut olemasta kirjallisuuden kieli. Joka vuosi sillä julkaistaan lukuisia kirjoja ja aikakauslehtiä, joiden määrä on viime vuosina lisääntynyt. Useimmat kaunokirjalliset teokset lukeutuvat edelleenkin kansanomaiseen tai koomiseen kategoriaan, mutta myös joitakin tyyliltään tai lajityypiltään nykyaikaisia ilmestyy. Nykyaikaisten tekstien kirjoittamiseen kannustetaan jonkin verran kirjallisuuskilpailuilla. Enenevä määrä alasaksankielistä kirjallisuutta on käännöksiä muista kielistä. Mainittakoon, että Kalevala ilmestyi vuonna 2001 Herbert Strehmelin alasaksaksi kääntämänä. Tällä hetkellä toimii muutamia alasaksankielisiä ammattilais- ja lukuisia amatööriteatteriryhmiä. Viime aikoina jotkut näistä ovat pyrkineet ottamaan ohjelmistoonsa nykyaikaisia ja vähemmän nurkkakuntaisia, niin alkuperäisiä kuin käännösnäytelmiäkin.

Alasaksaksi tuotettujen äänitteiden määrä on lisääntynyt viime vuosina. Suurin osa on kasetteina tai cd-levyinä julkaistuja äänikirjoja tai laulukokoelmia. Tarjolla on perinteisen aineiston ohella nykyaikaisia chanson-, pop-, rock ym. esityksiä. 
Alasaksalla on pitkät perinteet radiolähetyksissä, etenkin kuunnelmissa, kirjailijoiden lukiessa teoksiaan ja saarnoissa, mutta viime aikoina myös puheohjelmissa. Kielen käyttö televisiossa on vähäisempää, mutta viime vuosina se näyttää lisääntyneen. 
Internetissä liikkuu yhä enemmän alasaksankielistä ja tätä kieltä käsittelevää aineistoa. Kyseinen väline vaikuttaa erityisen lupaavalta, koska sillä on kyky yhdistää kielen puhujia, opiskelijoita ja ystäviä kautta maailman.

Kirjoittaja: Reinhard F. Hahn, 2002
Suomennos englannista: Antero Helasvuo, 2003

Lisätietoja: http://www.lowlands-l.net (Klikkaa "Resources" ja edelleen "Links" tai "Offline Material".)

[Takaisin aloitussivulle]